Eilen oli sitten toka ultra, jossa katsottiin miten rakkulat on kasvaneet. Päädyttiin siihen, että ensi keskiviikkona on keräyspäivä. Joten nyt sitten pistot jatkuu su-iltaan asti normaalisti. Sitten ma iltana pistän Pregnylin ja tiistaina en pistä mitään. Ke aamuna pitää 8.50 olla Väestöliitossa ja sitten tehään keräys. Melko jännää. Siitä sitten jos joku alkio syntyy niin se istutettaisiin lauantaina. On tää aika jännää puuhaa.

Päässä pyörii sata ajatusta. Onneksi nyt viime aikoina oon saanut nukuttua ihan hyvin eikä aamuöisin ajatukset ole tulleet keskeyttämään unta. Nyt kylläkin pikkuhiljaa rupeaa tulemaan jotain oireita noista kasvavista rakkuloista. Eilen jo kävellessä vähän tuntui alavatsassa tärähtely. Saman huomasin tänään aamulenkillä. Täytyy vaan yrittää laahustaa mahdollisimman rauhallisesti. Tuo onkin helppoa tuollaisen 58kg koiran kanssa... Mies siis reissussa viikonlopun niin koiran ulkoilutukset mun vastuulla. Kuulemma olotila voi huonontua sit viel maanantaisen irrotuspiikin jälkeen, kun rakkulat kypsyvät loppuun. Katsotaan miten käy. 

Mikäli viikon päästä saadaan jotain istutettua, niin siitä alkaa kyllä varsinaiset piinaviikot. Yritän suhtautua asiaan mahdollisimman lääketieteellisesti eli että alkio on vaan kasa soluja, ei vauva. Nimittäin jos kiintyy joka ikiseen istutettavaan alkioon, tästä voi tulla tosi rankkaa. Tiedän kyllä, että mulle tulee ne alkion istutuksen jälkeiset päivät olemaan raskaita, kun odottaa/toivoo/pelkää samanaikaisesti. Nyt täytyy kuitenkin ensin toivoa, että edes joku alkio sieltä syntyisi ja lauantaina päästäisiin jotain istuttamaan.