Siihenpä päättyi taas tämäkin yritys eli Pas nro 2 päättyy puhtaaseen negaan.Vitutti kuin pientä apinaa! Luulin jo viikonloppuna, että ehkä sittenkin, kun rupesi rinnat kipeytymään, turpoamaan ja välillä oli huono olo, mutta ei. Eilen testasin ja ei ollut epäilystäkään tuloksesta. Aattelin nyt yrittää pelata menkkojen alkaminen mahdollisimman pitkälle, ensinnäkin ettei tulisi tän loman aikana menkkoja ja sit jos jotenkin pääsisi pääsiäisen yli. Tällä hetkellä kun siirto näyttäisi osuvan pääsiäiselle. Sitähän ei nyt tiedä mille päivälle ovulaatio osuu, kun ensin tuli kp13 ja nyt sitten viimeksi ilmeisesti noin kp9. Nyt toivon että ois lähemmäs tuota kp13. Mut nää on näitä toiveita vaan, kroppahan tekee just niin kuin tykkää. 

Eli vielä yksi pas jäljellä, jos vaan selviää jompi kumpi alkio sulatuksesta. Viimeiset kaksi siis samassa oljessa, joista toinen alkio lähtökohtaisesti heikompi. Jotenkin jo valmistaudun siihen uuteen hoitokertaan eli pistoksia ja keräystä tiedossa. Hiphei. Ei mitään kauhean mukavaa, vielä kun muistaa kuinka turvoksissa ja kipeä maha oli siinä keräystä ennen ja sen jälkeen. Olin niin toivonut, että en joutuisi enää uudelleen tuohon hoitorumbaan, mutta niin vaan näyttäisi käyvän. 

On ollut myös pakko jotenkin alkaa jo valmistautua siihen, ettei meille tule toista lasta välttämättä. Onneksi on tuo yksi ihana edes. Olisi vaan mukava, kun hänellä olisi sisarus. Mutta siihen nyt ei kauheasti voi vaikuttaa, kun ei itse asiaan voi hirveästi vaikuttaa. Meille ei tule kysymykseen lahjasolut eikä adoptio. Että omilla mennään siihen asti kun päästään.