Eilen kävin verikokeessa aamulla ja sain iltapäivästä soitella tulosta. Tulos oli se, että raskaana ollaan! Uskomatonta. Varhaisultra varattu 23.3 eli nyt pitäisi jaksaa sinne asti ootella ja jännittää onko mahassa varmasti kaikki hyvin. Nyt viimein sain ääneen sanottua, että raskaana olen, vaikka tavallaanhan nuo testit on sitä jo tämän viikon kertoneet. 

Alavatsahan mulla turvottaa siihen malliin, että pakko käydä ostamassa vissiin jotkut äitiyshousut ens viikolla. Kaikista omista normihousuista kun vyötärönauha kuristaa ja painaa mahaa, josta se sitten kipeytyy. Vaikea vaan antaa itselle lupa mennä ostamaan sellaiset tässä vaiheessa, vaikka olotila niitä jo vaatiikin. 

Mieheltäni sain punaisia ruusuja eilen kun tulin töistä kotiin uutisten jälkeen. Kuulemma on innoissaan. Mikä tietysti hyvä juttu;) Tänään kun valitin mm. noiden housujen ostosta niin se kysyi, miksi sun pitää olla niin armoton itseäsi kohtaan, etkö sä nyt vaan voi nauttia tämän hetkisestä hyvästä olosta. Niinpä, sitä kai tässä täytyy yrittää. Yrittää opetella nauttimaan jokaisesta hetkestä, siitä huolimatta, että asiat saattavat päätyä huonosti. Siihen en voi kuitenkaan vaikuttaa millään. Joten nyt yritän kerrankin suhtautua asioihin positiivisesti ja luottavaisesti, vaikka se kosahtaisikin omaan nilkkaan.