Niin nyt pitäisi vaan jaksaa odotella, milloin alkaa jotain tapahtua joko itsestään tai lääkäreiden avustuksella. Tänään oli taas semmonen etovampi aamu ja otinkin tänään taas kahdet päikkärit, saa nähdä nukunko ensi yönä. Alavatsaa on taas särkenyt välillä menkkamaisesti, mutta tuskin se lupailee vielä mitään muuta kuin, että jotain siellä tapahtuu ja kroppa pikku hiljaa tekee valmistelujaan. Huomaan myös, että ennen kuin tulin raskaaksi niin ärsyynnyin kaikista julkkisten/facebookin raskausuutisista, nyt näköjään ärsyttää kaikki uutiset siitä, että joku on synnyttänyt. Johtuu varmasti vaan kärsimättömyydestä. Tietysti se, että saisi vauvan jo maailmaan, mutta lisäksi haluaisin helpotusta näihin käsiin. Oikea käsi kun on puutuneena pikkurilliä lukuunottamatta ja vasemman käden ranne särkee ja jäykistyy. Oikeasta kädestä nimetön menee helposti lukkoon ja pois paikaltaan. Nämä vaikeuttavat aika paljon jo arkielämää, kun pukeminen on hankalaa, syöminen/leikkaaminen yms. on hankalaa.

Mutta mitäpä tässä voi tehdä kuin odottaa. Onneksi on huomiselle ohjelmaa sovittuna kummitytön kanssa, niin saa taas yhden päivän kulumaan. Tiedän, että realistisesti aikaa on jäljellä ehkä kaksi viikkoa maksimissaan, mutta tällä hetkellä joka päivä tuntuu liialta. Hauskaa, miten pitkään raskauden alusta pelkäsi jokasta kipua ja kramppia ja vuotoa, ettei vaan tulisi keskenmenoa ja lopulta sitä ettei vauva lähde syntymään keskosena. Nyt sitä vaan odottaa joka kipua ja kramppia ja vuotoja jotta tulisi merkkejä siitä, että vauva haluaa ulos. On tää raskaus melkosta aikaa, ikinä ei oo hyvin;)