Raskaudesta, no tytön liikkeet kyllä välillä tuntuu, mutta ei todellakaan tuohon vatsan päälle kädelle vielä, eikä näy myöskään liike vatsan pinnalle. Edessä oleva istukka kyllä tosi tehokkaasti vaimentaa kaikki liikkeet. Nyt on myös vatsa ollut arka taas pari päivää, että olisko venymistä ja kasvamista. Sokerit myös edelleen pielessä, jospa ne nyt huomenna tai ens viikon alussa sit puuttusivat asiaan, kun ei tää tästä nyt näytä tableteilla korjaantuvan. Vaikka sinänsä ärsyttää se insuliinin aloitus, niin enemmän mua ärsyttää tää jahkaaminen. No katsotaan tuleeko nyt sit muutos asiaan piakkoin. 

Kaivoin jo esikoisen vauvanvaatteet esille, nyt pitäis vielä käydä ne läpi. Tietäis ja muistais, mitä sitä löytyykään. 

Sitten näihin ultriin eli käytiin viime viikolla 4d-ultrassa yksityisellä ja tänään oli virallinen rakenneultra. Kaikki rakenteet oli kunnossa, koko vastasi pari päivää pienempää. Jotenkin helpotti, kun siis esikoinen oli tässä vaiheessa jo yli viikon edellä. Jospa ei kasvaisi ihan niin isoksi kuin veljensä. Ei tarttis pusertaa ulos sit mitään jättivauvaa. Tuo radi kuitenkin tekee riskiä isokasvuisuudelle. No nyt on kyllä paino pysynyt paremmin hallinnassa ainakin tähän asti. Sitten se, että kumpi meille onkaan tulossa. Oma fiiliksenihän on ollut, että meille tulee toinen poika. Mieheni toivoi tyttöä ja ultrissa paljastui, että meille tulee tyttö. Kääks, siis pikkuhiljaa alan nyt tottumaan ajatukseen. Olin tainut kaikki tyttöhaaveet haudata niin syvälle, niin olin todella hämmästynyt tyttösestä. Nyt sit pitäisi esikoisen vaatekaappi käydä läpi ja kattoa, mitä voi tytölle käyttää. No tokihan voi vaikka mitä, mut karsin kyllä kaikkein poikamaisimmat pois. Sit pitää jotain tyttökuoseja ostella. Onneksi kaikki tarvikkeet on tallella niin ei tartte niitä ostaa uusia, ovat kuitenkin ne kalliimmat. 

Sitten esikoiseen iski enterorokko viime viikolla, melkoisia öitä ollut kun toinen huutaa koko yön. Nyt viime yönä nukuttiin koko yö. Aah, ihanaa. No nyt vaan pitää vielä toivoa, ettei iske meihin vanhempiin. Kuulemma aikuisilla monesti vielä hirveempi tauti.

20+6

Huono-olo on alkanut vähän helpottamaan, mutta vielä välillä tulee pieniä etovuus kohtauksia. Yhtenä yönä kärsin taas levottomista jaloista. Argh, jos alkaa se homma jo nyt!! Vatsa myös ollut arka eli jotain kasvukipuja varmaankin.

Nyt näköjään meijän pikkumies heräilee päikkäreiltä, joten lisää ensi kerralla.

Sokerirasituksessa olin myös ja sieltähän tuli ne uutiset, mitä osasin odottaakin eli kaikki arvot pielessä. Nyt vielä enemmän kuin esikoisesta. Siispä ens viikolla neuvolassa saan taas mittarit sun muut ja alkaa taas seuranta ja lähtee lähete äitiyspolille. Vähän luulen, että nyt alkaa lääkitys aikaisemmin kuin esikoisesta. Saa nähdä, miten käy.

Edelleen etoo eli ei loppunut rv12. Todella ärsyttävä vaiva. Käy aika pahasti mun hermoille jatkuva etova olo. Ei oikeen jaksais tehdä mitään ton olotilan kanssa. Nyt oli anoppi auttamassa viikon niin sai levättyä onneksi. Voisin väittää tunteneeni jotain liikkeitä jo vaikkakin istukka ilmeisesti taas edessä. Mut niin samanlaista ja joka päiväistä, että en jaksa uskoa, että olisi vaan eksynyt pieru :D

Maha on jälleen iso eli ei todellakaan pysty peittelemään raskautta. Taas siis varmaan jättimaha tulossa. Seuraavat ultrat ois sitten heinäkuun lopussa ja elokuun alussa. Ensin mennään yksityiselle 4d-ultraan ja sit rakenneultraan julkiselle. Nyt onneksi viikonloppu ja mies jakamassa arkea. Lukee siis tenttiin joka juhannuksena niin oon ollut tällainen arki-yh. Melko raskasta näillä oloilla. Mut oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pahaolo on jatkunut, välillä ihan hirveä olo. Mä vaan niin toivon, että tää loppuu viimeistään silloin vko 12 niin kuin viimeksikin. Tää on niin lamauttavaa ja ruokailut haastavia, kun hajut ällöttää ja ruoan ajatteleminen saa ällöttämään. Hienoa siinä miettiä, mitä tekisi perheelle ruoaksi. Yöks. Oon kyl vaan pakottautunut syömään vaikka ällöttää. Muuten tulee vaan hirveempi olo. Tosin tällä hetkellä on sama syökö vai ei kun aina tulee huono-olo.. 

Nyt on myös molempien sisaruksille kerrottu ja miehen vanhemmille laitettiin äitienpäivälahjaksi valokuvakehys jossa oli kuva esikoisesta liitutaulu kädessä, jossa luki isoveli joulukuu 2018 ja alla ultrasta kuva. No pakettihan oli avattu jo eilen eikä huomenna vasta kun on äitienpäivä..No ei tullut yllätyksenä, että paketti avataan ennakkoon.

Maha on taas melkoisen turvonnut eli varmaan taas jättivatsa tulossa. Vähän vaikeeta peitellä tota. Kävin jo töissäkin ilmoittamassa, että en palaa jos kaikki menee hyvin ennen kuin joskus 2020. 

Mut semmosta tänne kuuluu. Ehkä enemmän tekstiä sit, kun tää pahaolo taittuu. Nyt ei vaan jaksa ja pysty.

8+3

Mut tää etova olo on kyl niin jäätävää. Kyllä tää tulee niin olemaan viimeinen raskaus, jos tää loppuun asti saadaan. Yök. Nyt siis olisi kaiketi 6+5 menossa ja viikon päästä olisi sit varhaisultra, jossa selviää ollaanko tässä kärsitty ihan turhaan. Toivottavasti ei. Monta pahoinvointiviikkoa silti olisi edessä jos kaikki on hyvin. En tiedä, mistä jonkun tsempin repisi. Vähän myös haastavaa touhuta tuon taaperon kanssa, kun on niin hirveä olo ja pinna aika lyhyt. 

No eipä auta kuin viikko vielä odotella uusinta tietoa vatsan tilanteesta.

Tänään kun heräsin iltapäivällä päikkäreiltä, niin sellainen pieni etomninen alkoi. Keittiössä haisi myös viime raskaudesta tuttu makea tuoksu joka sai aikaan etomista. En ees tiedä mikä/mistä se haju tuli, mutta ääh, niin ällöttävä. En kyl kestä jos se huono olo alkaa jo nyt. Muutenkin vähän jännittää alkaako samat oireet taas ja raskaus on ihan suoraan sanottuna paskaa aikaa. Ehkä vaan ei pitäis aatella sitä liikaa, voihan kaikki mennä helpomminkin..saahan sitä toivoa ;D

No nyt ootellaan mihin olotila rupeaa kehittymään, ultraan on kuitenkin vielä piiiitkä aika. 

No nyt jotenkin musta jo välillä enteilee huonoa etovaa oloa. Ei vielä varsinaisesti, mut sellasta alkutuntemusta. Tai sit vaan pelkään sitä niin paljon, että saan itselleni sen aikaan. Mahaa myös nippailee silloin tällöin, kumarassa olo saa ehkä just vähän tuntumaan enemmän. Niin ja muita alkuoireita piinapäivillä joita en tainut viime kirjoituksessa mainita, tai sit tulee kahteen kertaan, oli nivussäryt jotka särki reisiä pitkin tonne polviin asti ja sit yks päivä meijän koira haisi koiralta. Siis musta se ei normisti haise koiralle eli sellaselle vähän märälle ja nyt yks päivä haisi. Tätä siis oli edellisessäkin raskaudessa alkuun.  

Nojoo. Olen liittynyt muutamalle keskustelupalstalle muiden raskaana olevien kanssa. Vähän pelottaa taas taikauskoisesti, että seuraako siitä huonoa. Tiedän, ei oo taas järjen kanssa mitään tekemistä :D Mut yritän nyt pakottaa itseni olemaan huolettomampi. Se ei tule olemaan helppoa, mutta jos tämä raskaus on yhtä hankala kuin eka, niin pakko keventää ees jostain päästä. 

Raskaustestejä teen varmasti edelleen, noita onestep tikkuja löytyy kaapista pino, niin katellaan tummuuko miten. Lisäksi on cb digitestejä, niin teen ne varmaan tossa ens tai seuraavalla viikolla. Jos sais sen 3+ viikoiksi sitten. Verikokeeseen en nyt aikonut vielä mennä, meen sit jos alkaa ahdistaa, näin sanoivat myös klinikalta. Mutta katotaan, miten mahdollinen oireilu etenee ja ylipäätänsä raskaus. Mut ainakin toistaseksi vahvasti raskaana.

Tein apteekin testin ja mitä hemmettiä, siihen tuli toinen viiva ihan testiajalla. Hailakampi kyllä mitä kontrolliviiva, mutta viiva kumminkin, mikä näkyy ihan ilman kääntelyjä ja vääntelyjä. Nyt kun testi kuivui niin vielä selkeempi viiva. Joten mitäs nyt sitten. No ainakin on yrittänyt tarttua kiinni, mikä positiivista, koska rupesi oma usko loppumaan jo siihenkin. Nyt ei voi kuin toivoa, että viivat pysyvät ja tummuvat. Pakko mennä kyllä veritestiin ens viikolla jos vaan viivat pysyy, en muuten usko. Nyt sit aikoikin vielä jännemmät ajat, kuin tähän asti. Huhhuh. Mut katellaan nyt rauhassa, miten tää etenee, ei uskalla juhlia todellakaan vielä. 

Mitä erilaista sitten ollut aikasempiin piinapäiviin oireiden suhteen? No sitä nippailua on ollut vähän joka päivä, yhessä vaiheessa tuntui, että aika paljon juuri tuolla vas.puolella. Mä olen palellut niin kuin ennenkin, mut nyt esim. eilen meni kylmiäväreitä ihan kuumassa saunassa istuen. Ja jotenkin sitä on ollut useammin kuin ennen noissa negoissa. Sit luget imeytynyt hirmu hyvin tai tuntunut ainakin siltä. Sitten oon ollut kaks kertaa salilla treenaa täs piinapäivillä ja molemmista tuli etova olo, mitä ei oo tapahtunut noissa negoissa, aattelin et kunto vaan romahtanut. En tiiä, jotenkin oireettomampi kuin negoissa kuitenkin, noita paria juttua lukuun otttamatta. Myös oon ihmetellyt, että en oo ollut niin masentunut kuin niiden negojen aikaan. Niissä mieliala laski ihan hurjasti ja aattelin että toi lääkitys ei vaan tee hyvää mun päälle. Nyt sit en oo ollenkaan ollut niin masentunut, ajattelin et oon vaan jotenkin sinut nyt tän jutun kanssa, että joudutaan uuteen icsi-kierrokseen. 

Mut joo, nyt ei voi kun odottaa ja tehdä huomenna aamulla testiä ja katsoa, miltä se näyttää sitten.

No katse on jo siellä tulevassa uudessa hoitokieroksessa. Näyttäisi tuonne toukokuulle puoliväliin osuvan eli äitienpäivän jälkeen varmaankin alkaisi piikitys. Mietityttää vaan jo, että miten nuo lääkärissä käynnit tulee onnistumaan, kun mies vaihtaa työpaikkaa kohta ja sitten ei pääse enää niin helposti kesken päivän poistumaan työpaikalta. Mihinkä sitä sitten saa tuon lapsukaisen hoitoon. No täytyy toivoa, että muutamasta kaverista jotka äitiyslomalla, saisi apua. Mutta stressiä tuo varmasti tulee aiheuttamaan. Mietityttää myös jos hyperioireet onkin pahemmat kuin viimeksi ja ei päästäiskään tuoresiirtoon. Nyt kun se ainoa onnistuminen on tuoresiirrosta niin hirveää luottoa ei oo näihin pas:hin, kun niissä vaan negaa näyttää. Tietysti on vielä kaikki se, että saadaanko edes mitään alkioita aikaiseksi. Vaikka viimeksi saatiin 6 kpl, niin ikää ja läskiä tullut lisää, joten onnistuminen voi olla paljon kovemman työn takana. 

On muuten jännä, kun olen mukana muutamalla keskustelupalstalla. Siellä kun joku samaan aikaan piinaileva saa plussan ja ainakin jos niitä on kaksi tai enemmän, niin heti tulee se fiilis, että okei se oli siinä. Eihän millään palstalla voi enempää tulla plussia. Ihan siis typerää, kun kuinka se muka ois silleen säännöstelty, mut minkäs sille omille ajatuksilleen voi. Eihän niissä ajatuksissa aina mitään järkeä olekaan, varsinkaan näiden hoitojen aikana. 

Ens viikko siis vielä puidaan erinäisiä tunnelmia ja sit katse tulevaisuuteen.