torstai, 9. elokuu 2018

Enterorokko

No niin nyt sitten mieheni sairastui enterorokkoon. Tiistaina rupesi tulemaan flunssa oireita ja nousi kuume illalla, keskiviikon oli ihan poissa pelistä, tosi kipeä ja huonossa kunnossa. Sanoi itsekin, että näin huono olo on ollut viimeksi syöpähoitojen jälkeen. Tänään eli torstaina ollut jo pirteämpi, mut nyt näyttäisi pikkuhiljaa rakot ilmestymään. Kämmenet ovat arat ja pieniä punaisia pisteitä ilmestynyt käsiin. Laski toisen käden kämmenestä yli 100 pistettä, että jos ne kaikki muuttuu rakoiksi, niin auts. Myös valitteli, että jalkapohjat arat. Samoin kurkku ja kieli. Lapsella ei näyttäisi enää uusia rakkoja tulevan vaan nykyiset puhkeilevat. Aika kipeän näköisiä on nekin ja osasta kuoriutuu iho pois päältä ja jää sellainen verestävä haava jäljelle. Muuten kyllä yleiskunto hänellä jo hyvä eikä rakot ilmeisesti pahemmin haittaa. Lähinnä välillä vaan näyttää ja osoittelee niitä. Nyt sit jännään iskeekö vielä muhun. Miehen pitäisi maanantaina lähteä Tanskaan koulutukseen. Tosin nyt ei tiedä pystyykö lähtemään jos rakot tulee tosi kipeiksi. Mut siis jos lähtee ja tuun sillä aikaa kipeäksi, niin menee toi lapsen ja koiran hoito mielenkiintoiseksi. Joten sormet ristiin, että mä vältyn tältä. Raskaana olevalle ei pitäisi olla vaarallinen sinällänsä.

Raskaudesta, no tytön liikkeet kyllä välillä tuntuu, mutta ei todellakaan tuohon vatsan päälle kädelle vielä, eikä näy myöskään liike vatsan pinnalle. Edessä oleva istukka kyllä tosi tehokkaasti vaimentaa kaikki liikkeet. Nyt on myös vatsa ollut arka taas pari päivää, että olisko venymistä ja kasvamista. Sokerit myös edelleen pielessä, jospa ne nyt huomenna tai ens viikon alussa sit puuttusivat asiaan, kun ei tää tästä nyt näytä tableteilla korjaantuvan. Vaikka sinänsä ärsyttää se insuliinin aloitus, niin enemmän mua ärsyttää tää jahkaaminen. No katsotaan tuleeko nyt sit muutos asiaan piakkoin. 

Kaivoin jo esikoisen vauvanvaatteet esille, nyt pitäis vielä käydä ne läpi. Tietäis ja muistais, mitä sitä löytyykään. 

tiistai, 7. elokuu 2018

Rakenneultra ja muita kuulumisia

Onpas aika taas vierinyt. No aloitetaan vaikka noista sokereista, mittailtu on ja viikko sitten nostettiin metformiini-annosta 2x3  mutta ei mulla silti pysy noi aamupaastoarvot rajoissaan. Tänään laittelin sit taas arvoja menemään äippäpolille, oottelen sieltä sit sitä vastausta, että milloin aloitetaan insuliini. Nyt on kyllä niiltä noi vastaukset kestänyt pitkään, laitoin viimeksi jo uudelleen viestiä, kun oli melkein viikko kulunut ilman vastausta. No olikohan unohtunut kun sit tuli vastaus heti seuraavana päivänä.. 

Sitten näihin ultriin eli käytiin viime viikolla 4d-ultrassa yksityisellä ja tänään oli virallinen rakenneultra. Kaikki rakenteet oli kunnossa, koko vastasi pari päivää pienempää. Jotenkin helpotti, kun siis esikoinen oli tässä vaiheessa jo yli viikon edellä. Jospa ei kasvaisi ihan niin isoksi kuin veljensä. Ei tarttis pusertaa ulos sit mitään jättivauvaa. Tuo radi kuitenkin tekee riskiä isokasvuisuudelle. No nyt on kyllä paino pysynyt paremmin hallinnassa ainakin tähän asti. Sitten se, että kumpi meille onkaan tulossa. Oma fiiliksenihän on ollut, että meille tulee toinen poika. Mieheni toivoi tyttöä ja ultrissa paljastui, että meille tulee tyttö. Kääks, siis pikkuhiljaa alan nyt tottumaan ajatukseen. Olin tainut kaikki tyttöhaaveet haudata niin syvälle, niin olin todella hämmästynyt tyttösestä. Nyt sit pitäisi esikoisen vaatekaappi käydä läpi ja kattoa, mitä voi tytölle käyttää. No tokihan voi vaikka mitä, mut karsin kyllä kaikkein poikamaisimmat pois. Sit pitää jotain tyttökuoseja ostella. Onneksi kaikki tarvikkeet on tallella niin ei tartte niitä ostaa uusia, ovat kuitenkin ne kalliimmat. 

Sitten esikoiseen iski enterorokko viime viikolla, melkoisia öitä ollut kun toinen huutaa koko yön. Nyt viime yönä nukuttiin koko yö. Aah, ihanaa. No nyt vaan pitää vielä toivoa, ettei iske meihin vanhempiin. Kuulemma aikuisilla monesti vielä hirveempi tauti.

20+6

perjantai, 29. kesäkuu 2018

Raskausdiabetes..

Tosiaan viime viikolla sain mittarin taas neuvolasta. Aloitin sitten viim eto mittailemaan verensokereita ensin 4 aamuna, sitten yksi koko päivä ja vielä yksi aamu eli 6 päivän arvot piti lähettää Jorviin äitiyspolille. No kaikki aamun paastoarvot olivat pielessä. Lisäksi yksi iltapalan jälkeinen arvo, mutta siihen oli varmaan syyllisiä syömäni kirsikat, kun en pystynyt lopettamaan kun olivat niin hyviä. No laitoin sit maanantaina arvot menemään ja ke tuli viesti, että aloitetaan Metformiini-lääkitys heti. Nyt sitten nousevilla annoksilla otetaan sitä, ens viikon lopulla saavutetaan tavoite annos eli 2x2 500mg. Eipä siihen siis kauan mennyt, että lääkitys alkoi, kuten osasin arvatakin. Nyt pitää toivoa, että tabletit riittää eikä jouduta lisäksi ottamaan insuliinia. Kuulemma mulle on lääkäri varattu Jorviin viikolle 32 eli sinnekin joudun nyt paljon aikasemmin kuin viime kerralla.

Huono-olo on alkanut vähän helpottamaan, mutta vielä välillä tulee pieniä etovuus kohtauksia. Yhtenä yönä kärsin taas levottomista jaloista. Argh, jos alkaa se homma jo nyt!! Vatsa myös ollut arka eli jotain kasvukipuja varmaankin.

Nyt näköjään meijän pikkumies heräilee päikkäreiltä, joten lisää ensi kerralla.

perjantai, 15. kesäkuu 2018

Nt-ultra 13+0

Nyt on sit käyty nt-ultrassa. Niskaturvotus oli 1,3mm ja muutenkin kaikki rakenteet oli niin kuin pitääkin. Illalla tuli vielä riskiluvut eikä niissä ollut mitään hälyttävää. Vauva oli oikein vauhdikas ja pyöri ympäriinsä ultratessa. Ultraaja oli kyl tosi hyvä, katsoi tarkkaan ja selitti ja esitteli myös eri rakenteita mm. toisen käden sormet näytti ja nimesi. Saatiin myös mukaan 5 kuvaa eli otti kuvia myös tosi hyvin. 

Sokerirasituksessa olin myös ja sieltähän tuli ne uutiset, mitä osasin odottaakin eli kaikki arvot pielessä. Nyt vielä enemmän kuin esikoisesta. Siispä ens viikolla neuvolassa saan taas mittarit sun muut ja alkaa taas seuranta ja lähtee lähete äitiyspolille. Vähän luulen, että nyt alkaa lääkitys aikaisemmin kuin esikoisesta. Saa nähdä, miten käy.

Edelleen etoo eli ei loppunut rv12. Todella ärsyttävä vaiva. Käy aika pahasti mun hermoille jatkuva etova olo. Ei oikeen jaksais tehdä mitään ton olotilan kanssa. Nyt oli anoppi auttamassa viikon niin sai levättyä onneksi. Voisin väittää tunteneeni jotain liikkeitä jo vaikkakin istukka ilmeisesti taas edessä. Mut niin samanlaista ja joka päiväistä, että en jaksa uskoa, että olisi vaan eksynyt pieru :D

Maha on jälleen iso eli ei todellakaan pysty peittelemään raskautta. Taas siis varmaan jättimaha tulossa. Seuraavat ultrat ois sitten heinäkuun lopussa ja elokuun alussa. Ensin mennään yksityiselle 4d-ultraan ja sit rakenneultraan julkiselle. Nyt onneksi viikonloppu ja mies jakamassa arkea. Lukee siis tenttiin joka juhannuksena niin oon ollut tällainen arki-yh. Melko raskasta näillä oloilla. Mut oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!

lauantai, 12. toukokuu 2018

Varhaisultra kuulumisia

Varhaisultrassa käyty ja sieltä löytyi sykkeellinen kaveri joka vastasi päiviä eli 7+6. Kaikki oli siis niin kuin piti eli sikiö vastasi kokoa, ruskuaispussi oli oikean kokoinen, ennen kaikkea syke oli vahva ja sikiö oikeassa paikassa. Laskettuaika on siis 19.12. eli jouluksi kotiin ;) 

Pahaolo on jatkunut, välillä ihan hirveä olo. Mä vaan niin toivon, että tää loppuu viimeistään silloin vko 12 niin kuin viimeksikin. Tää on niin lamauttavaa ja ruokailut haastavia, kun hajut ällöttää ja ruoan ajatteleminen saa ällöttämään. Hienoa siinä miettiä, mitä tekisi perheelle ruoaksi. Yöks. Oon kyl vaan pakottautunut syömään vaikka ällöttää. Muuten tulee vaan hirveempi olo. Tosin tällä hetkellä on sama syökö vai ei kun aina tulee huono-olo.. 

Nyt on myös molempien sisaruksille kerrottu ja miehen vanhemmille laitettiin äitienpäivälahjaksi valokuvakehys jossa oli kuva esikoisesta liitutaulu kädessä, jossa luki isoveli joulukuu 2018 ja alla ultrasta kuva. No pakettihan oli avattu jo eilen eikä huomenna vasta kun on äitienpäivä..No ei tullut yllätyksenä, että paketti avataan ennakkoon.

Maha on taas melkoisen turvonnut eli varmaan taas jättivatsa tulossa. Vähän vaikeeta peitellä tota. Kävin jo töissäkin ilmoittamassa, että en palaa jos kaikki menee hyvin ennen kuin joskus 2020. 

Mut semmosta tänne kuuluu. Ehkä enemmän tekstiä sit, kun tää pahaolo taittuu. Nyt ei vaan jaksa ja pysty.

8+3

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte