tiistai, 20. helmikuu 2018

Uusi kierto

Viime perjantaina tein nyt sitten vielä testin aamulla ja negahan se oli niin kuin koko ajan. Päädyin sitten siihen, että lopetin lääkityksen torstaihin, kun ei minkään näköistä viivaa näkynyt koko aikana. Päädyin sit siihen, että soitan klinikalle vasta maanantaina, kun nään onko uusi kierto alkanut. No omaksi yllätykseksi uusi kierto alkoi la-aamuna ihan kunnon vuodolla niin ei tarvinnut arpoa minkään tiputteluvuodon kanssa. Siispä soitin eilen sitten klinikalle ja varattiin uudelle lääkärille ultrausaika ens viikon tiistaille kp11, kun ma ei oikein sopivaa aikaa löytynyt. Sinäänsä hyvä, kun viimeksi tehtiin kp10 ja silloin oli folli vielä sen verran pieni, että oli vaikea arvioida ovulaation ajankohtaa. Jospa nyt näkyis vähän paremmin sitten. Aion kyllä nyt tehdä ovulaatiotestejä aamuin illoin, jotta ei mee ohi. Aattelin myös tehdä tikuilla ja sit digitestillä. Näkee vähän vertailua niiden välillä.

Näillä nyt sitten jatketaan. Vielä pitäisi joku tekosyy keksiä tuohon ultraan, kun anoppi on meillä silloin kylässä. Ehkä meen hammaslääkäriin.. Sitten jos ovulaatio osuisi samoille päiville kun viimeksi, niin siirto päästäisiin tekemään seuraavalla viikolla ennen reissuun lähtöä. Nyt on pari päivää siirtymävaraakin ettei osu viikonlopulle heti. No en usko ennen kuin taas ovulaatio löytynyt ja siirtopäivä sovittu. Lisäksi on se jännitys selviääkö meidän kolmesta alkiosta hengissä kukaan sulatuksesta. Eli palattu lähtöruutuun taas.

 

keskiviikko, 14. helmikuu 2018

pp12 ystävänpäivä

Ei tullut iloista yllätystä ystävänpäivän aamuna eli puhdasta negaa edelleen. En myöskään jaksanut soittaa klinikalle, joten päädyin siihen, et laitan huomenna vielä lutinuksen. Pe sit lopetan lääkityksen ja teen vikan testin. Sit ois tämä yritys taputeltu. Laskeskelin tossa, että näyttäis kyllä siltä, että ei päästä siirtoa yrittämään seuraavaan kiertoon. Kuukautiset varmasti alkavat vasta joskus ens viikon alussa, jolloin ovulaatio tulee todennäköisesti niin, että ollaan sitten Lapissa lomalla. No eipä tarvitse sitten kenellekään selitellä mitään. Sit toivon mukaan huhtikuusta uutta yritystä. 

Mua vaan ahdistaa tässä kaikessa vielä se, että lupailin töihin ilmoitella huhtikuussa jo vähän suunnitelmiani oonko palaamassa töihin syyskuussa. Tällä hetkellä vaan ahdistaa koko ajatus töihin paluusta. Olin siis ajatellut, että jos olisi raskaana niin pystyisi sit säätämään ja ilmoittamaan töihin, että en oo tulossa hetkeen vielä. Nyt sit pitäisi miettiä joku päivämäärä. Mietin, jos ilmoittaisin tammikuun. Silloin ois esikoinen 2v, että jos silloin aloittais sitten päiväkodissa. Siihen mennessä oltaisiin varmaan sitten käytetty meijän kaikki pakasteessa olevat alkiot ja siittiöt. Sit jos ei toista lasta tule, niin sit käy niin ja sit jatketaan elämää tällä kokoonpanolla. Saisin myös pelattua vielä vähän aikaa sille, että voisi hakea myös jotain muuta työpaikkaa.

Laskeskelin tossa todennäköisyyksiäkin. Kun lääkäri sanoi, että noin 80% alkioista selviää sulatuksesta, meillä oli 5 alkiota joista nyt yksi on kuollut sulatuksessa eli silloin jo 20% on kuollut alkioista. Näin ollen siis loputhan pitäisi selvitä. Sit meille annettiin noin 30% onnistumismahdollisuus eli noin 1/3 siirrosta vois toimia, tällöin jos meillä olisi 2 siirtoa jäljellä, kun siis meillä on 2 oljessa alkiot, niin silloinhan jompi kumpi siirtokerto pitäisi onnistua. No joo, eihän se tosi elämässä näin mene tietenkään. 

Vähän tossa mietiskelin niin, että yritetään nyt tuolla noi pakasteessa olevat alkiot ja sit varmaan vois yrittää siirtyä sinne toiseen klinikkaan, missä meijän ensimmäinen lääkäri työskentelee nykyään. Tekisi siellä sit varmaan viimesin ICSI:n. Jos nyt tuolta ei jotain superhyvää lääkäriä osu meille, kun siis lääkäri vaihtuu nyt, kun tämä jonka kanssa tämä ensimmäinen yritys tehtiin, niin siirtyi Naistenklinikalle. No näillä mietteillä eteenpäin odottelemaan, milloin ne kuukautiset sit alkaa näkymään. Toivotaan, et alkaisivat tosi nopeasti viikonlopun aikana.

maanantai, 12. helmikuu 2018

pp 10, persiilleen taitaa mennä

Tein ensimmäisen testin pp6 ja se oli puhdas nega. Voi että, mikä ärsytys siitä tuli. No okei, ajoissa tehty, mut jos vertaa alkion ikää edelliseen siirtoon niin silloin näkyi jo haalea viiva. Viikonloppu meni kummipojan nimiäisiin leipoessa, joten oli vähän muutakin ajateltavaa. Miehen sisko oli kylässä, en tietenkään voinu suoda saunasiideriä, kuten yleensä. Sit selittelin menkkakivuilla ja päänsäryillä, et oon ottanut lääkettä minkä kanssa ei saa ottaa alkoholia. Heitti heti, niin että et oo raskaana. Siihen että en, mikä nyt todennäköisesti pitää paikkansakin, mutta kun en halua yrityksistä kertoa, kun jaksa jakaa sitä pettymystä kaikkien kanssa. 

Tänään siis pp10 ja tein aamulla testin, niin puhdas nega taas. Usko kyllä mennyt täysin onnistumiseen, vaikka jossain vaiheessa oli toiveikas olo, että ehkä sittenkin on tärpännyt. Oireita, jotka nyt sitten johtunevat lugesteroneista todennäköisesti, on ollut vilunväristykset, päänsärky, menkkakivut, yhtenä päivänä jo luulin tuntevani jotain pientä pahanolon tunnetta tai nielussa sellanen jännä tunne, mikä siis oli myös ensimmäisessä raskaudessa. Menkathan olisi pitänyt alkaa eilen, mutta luget näyttää ainakin toistaseksi pitävän ne poissa. 

Pitäis ke aamuna soittaa klinikallekin, että jatkanko vielä lutinuksilla tähän perään perjantaihin asti. Mulla riittää siis luget ke iltaan. Mut jos on puhdas nega silloinkin, niin tarviiko vielä jatkaa, virallinen testi päivä siis perjantaina vasta. Tässä vaan vertaa edelliseen raskautumiseen, jossa tosiaan plussa tuli niin äkkiä tikkuun.. Jos ois edes joku haamujen haamu niin vois vähän toivoa pitää, mutta nyt kyl rupee olemaan aika maansa myynyt olo. Sit katoin, että jos nyt ylipäätänsä päästään siirtoa tekemään ens kierrosta, niin ollaan just piinaviikot appivanhempien kanssa reissussa joka tarkoittaa taas, että mitenkäs mä mitään sit juon. jaksaako keksiä jonkun selityksen, vai sanooko miten asia on. En vaan jaksaisi aiheuttaa pettymystä  yhtään kenelle muulle kuin itselleni ja miehelleni. Nyt jo niin luuseri olo. 

No katsotaan ke taas uusi puhdas nega tikkuun ja soitellaan sit klinikalle, että lopetellaanko jo tämä yritys..

sunnuntai, 4. helmikuu 2018

1. PAS

Perjantaina  oli sitten ensimmäinen PAS. Ensimmäinen sulatettu alkio ei ollut selvinnyt, mutta toinen sitten selvisi. Tämä sitten siirrettiin. Siirto meni helposti ja kivuttomasti. Ruudulta näki, kun alkio lähetettiin  matkaan purskautuksen kera, niin kuin ensimmäisessäkin siirrossa näkyi samanlainen syöksy. No sitten vaan jatkamaan elämää niin kuin ei mitään. Testillä näkyy kuulemma ehkä 14.2 mutta viim. 16.2 testaus. No varmasti alan testailla jo tossa ennen 14.2..Tietystyi menkat pitäisi alkaa noin 12.2, mutta lugesteronit nyt voi toi pitää ne poissa. Niitä tajusin, että riittää vaan tolle 14.2 asti että täytyy ehkä sinne vielä soitella miten on, käynkö hakemassa uuden paketin varmaankin lutinusta kun luget loppu apteekista ja jatkan vielä pari päivää niillä.

Olotiloja, noh pe siirron jälkeen ei tosiaan juurikaan mitään. Eilen sitten iltapäivästä ja illasta vähän juili välillä mahaa, että oisko ollut sitten kiinnittymisyritystä ainakin tai sit vaan jotain lääkkeen aiheuttamaa. Tänään huomasin et kun nojaa eteenpäin niin tulee sellanen jännä tunne alavatsalle..sanoisko paine? En tiedeä oisko kohtu jotenkin vaan turvoksissa niin tuntuu sit jotain sellasta. Muutoin olotilassa ei mitään ihmeitä. Pe oli ihme huimausta aamulla, johtui varmaan taas lääkkestä. 

Nyt sitten vaan odotellaan, miten kävi. Jotenkin vaan taas ei jaksa uskoa, että heti tärppäisi. Meillä jäi siis pakkaseen nyt 3 alkiota ja sit on viel noin yhteenkertaan siittiöitä. Eli näiden alkioiden jälkeen sitten yksi mahdollisuus ICSI:llä. Silloin varmaan tehtäisiin uusi testi spremasta, onko siellä mitään. Mikäli ei niin sitten mentäisiin vaan luomusti ja katottais jos joku ihme sitten joskus kävisi. Me ei luovutettuja siittiöitä haluta käyttää. Siispä olisimme sitten iloisia, että saimme edes yhden ihanan tapauksen perheeseemme. 

Nää piinapäivät on kyllä oikeesti piinapäiviä. Ajatukset menee laidasta laitaan, sitä yrittää valmistautua jo testin tekemiseen ja negan näkemiseen. Voin vaan kuvitella miltä pettymykseltä se tuntuu, kun jokainen luomuna tehtykin testi tuntui, vaikka tiesi että niin tuskin koskaan tullaan raskaaksi. On myös vaikea verrata, mitään tuntemuksia edelliseen siirtoon kun silloin oli munasarjat niin turvoksissa ja koko alavatsa turvoksissa ja kipeä, ettei varmasti pystynyt tunnistamaan mitään oireita mihinkään suuntaan. Lisäksi en yksinkertaisesti yhtään muista, ainoastaan sen että kiinnittymiskipuja luulen tunteneeni. 

No varmasti piinailen lisää ensi viikolla.

maanantai, 29. tammikuu 2018

Siirto varattu

Ihmeiden aika ei ole ohi! Tosin pienellä tuurilla kyllä mentiin. Aloitin siis pe tekemään ovulaatiotestejä, jolloin odotetusti nega. La-aamuna oli myös nega, päätin että testaan vain aamuisin ja kerran päivässä. Mähän kun olisin ihan innokas testaamaan vaikka koko ajan ;) Illalla ennen nukkumaan menoa en voinut kuitenkaan vastustaa. Ajattelin vitsillä tehdä yhden testin. No piruvie sehän oli positiivinen. Kiva mennä nukkumaan kun en tiennyt, miten testitulokseen suhtautuisin. Ajattelin, että no testataan aamulla, että silloin varmaan myös positiivinen, jos huippu on nyt illalla alkanut. Su-aamun tulos negatiivinen, pakko oli vielä iltapäivästä koittaa ja negatiivinen sekin. Näin ollen tein sen loppupäätelmän, että ovulaatio oli lauantaina, jos en illalla olisi testannut niin olisi mennyt kokonaan ohi..Testeinä siis Clearbluen digitesti. Ovulaatio oireet oli kyllä viikonloppuna niin voimakkaat, etten edes muista vähään aikaan. Tai sitten en ole kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Eilen oli kyllä niin älyttömän kipeä maha ja tuo oik.munasarjan puoli. Tänään ei enää mitään. Näin ollen oireidenkin perusteella uskon ovulaation tapahtuneen viikonlopun aikana.

Tänään sitten soittelin klinikalle. Varattiin perjantaille siirto, kun siirtopäivä määräytyi kaavion lh+ + 6vrk mukaan. Keskiviikkona alan käyttää lugesteroneja. Niitäkin onnistuin vielä paketin saamaan viime viikolla. Ovat siis apteekeista loppu, koska sille ei ole tällä hetkellä maahantuojaa, tuotetta kyllä olisi. Sinäänsä huvittavaa, että myös viimeksi kun oli siirto niin ne olivat tukusta loppu, mutta onnistuin vielä sitä saamaan, kun käytettiin 100mg isommalla annoksella kun 200mg oli loppu. Nyt siis taas 100mg käytössä, mutta pienemmällä annoksella eli 1 kaps aamuin illoin. 

Mietityttää sellainenkin, että juuri la harrastettiin seksiä, joten jos miehellä siittiöt ois palautunut niin periaatteessa olisi mahdollista luomustikin raskautua. Näin nyt tuskin on. Mutta tuli jo ajatus, että mitä jos tulis luomusti ja sit vielä siitä siirretystä;D No nöin nyt tuskin on, mutta kunhan leikittelin ajatuksella. En siis toivo kaksosia, että sen puoleen ei toivottua.

Perjantai aamuna saa toki vielä jännittää, että ilmoittavatko ettei mitään siirrettävää olekaan. No täytyy toivoa, että sieltä yksi sisupussi löytyisi, joka olisi valmis tarttumaan matkaan mukaan. Elämme jännittäviä aikoja siis. Tää on kyllä varsin piinallista puuhaa kaikkinensa. Taas pitää valmistautua useampaan hoitoon ja pettyksiin, eniten ehkä pelkään keskenmenoa, vaikka olisi tosi varhainenkin. Ystävillä oli tossa loppuvuodesta kohdun ulkoinen raskaus ja siitä seuranneet ongelmat. Sen löytyminenkin meni vielä viikolle 8 eli hyvin pitkälle. Nyt vaan ite pakko pitää taas suunsa kiinni. En jaksa sit monelle taas kertoa ja jakaa pettymystä. Vaikka toisaalta haluaisi sanoa kaikille, varsinkin ystäville. No kahdelle ystävälle kerroin, jotta on sitten jotkut kelle purkaa sydäntä tarvittaessa.

Nyt pikku päikkäreille, jotta jaksaa taas sitten touhuta tuon taaperoisen kanssa kun herää myös päikkäreiltä.

 

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte