tiistai, 17. huhtikuu 2018

Verikoetulos

Eilen kävin verikokeessa ja tulos oli 865 ja nyt oli siis pp13 ja dop18. Tulos oli hyvä joten kai tässä sit oikeasti ollaan vahvasti raskaana ainakin toistaiseksi. Mietin, jos sitä loppuviikosta tekisi digin, jospa se näyttäisi jo 3+. Toki lukenut niistä myös paljon huonoa ja että ei oo antanut tota vaikka ollut jo tosi korkeella hcg.

Tänään kun heräsin iltapäivällä päikkäreiltä, niin sellainen pieni etomninen alkoi. Keittiössä haisi myös viime raskaudesta tuttu makea tuoksu joka sai aikaan etomista. En ees tiedä mikä/mistä se haju tuli, mutta ääh, niin ällöttävä. En kyl kestä jos se huono olo alkaa jo nyt. Muutenkin vähän jännittää alkaako samat oireet taas ja raskaus on ihan suoraan sanottuna paskaa aikaa. Ehkä vaan ei pitäis aatella sitä liikaa, voihan kaikki mennä helpomminkin..saahan sitä toivoa ;D

No nyt ootellaan mihin olotila rupeaa kehittymään, ultraan on kuitenkin vielä piiiitkä aika. 

lauantai, 14. huhtikuu 2018

Testilaboratorio

Tein eilen aamulla useamman eri testin, kaikkia mitä kaapista löytyi. Tein Onestepin raskaustestin jossa 2 viivaa, niiden ovulaatiotestin jossa yhtä vahvat viivat, tein apteekin raskaustestin jossa kaksi viivaa, sitten clearblue digiovistesti jolla hymynaama ja clearbluen digi raskaustesti joka sanoi raskaana 2-3viikkoa. Näiden perusteella nyt uskon todella olevani raskaana. Soitin klinikallekin ja kerroin uutiset. Varhaisultra varattiin nyt sit 8.5, joka sattuu olemaan myös meidän tapaamispäivä mieheni kanssa. Toivottavasti tuo hyviä uutisia. Nyt sitten ehkä menossa rv 4+3? Unohdin siinä soittaessa varmistaa, että mites se nyt lasketaan tässä siirrossa, mut aika lähelle se tuo on päivän kahden heitolla suuntaansa.

No nyt jotenkin musta jo välillä enteilee huonoa etovaa oloa. Ei vielä varsinaisesti, mut sellasta alkutuntemusta. Tai sit vaan pelkään sitä niin paljon, että saan itselleni sen aikaan. Mahaa myös nippailee silloin tällöin, kumarassa olo saa ehkä just vähän tuntumaan enemmän. Niin ja muita alkuoireita piinapäivillä joita en tainut viime kirjoituksessa mainita, tai sit tulee kahteen kertaan, oli nivussäryt jotka särki reisiä pitkin tonne polviin asti ja sit yks päivä meijän koira haisi koiralta. Siis musta se ei normisti haise koiralle eli sellaselle vähän märälle ja nyt yks päivä haisi. Tätä siis oli edellisessäkin raskaudessa alkuun.  

Nojoo. Olen liittynyt muutamalle keskustelupalstalle muiden raskaana olevien kanssa. Vähän pelottaa taas taikauskoisesti, että seuraako siitä huonoa. Tiedän, ei oo taas järjen kanssa mitään tekemistä :D Mut yritän nyt pakottaa itseni olemaan huolettomampi. Se ei tule olemaan helppoa, mutta jos tämä raskaus on yhtä hankala kuin eka, niin pakko keventää ees jostain päästä. 

Raskaustestejä teen varmasti edelleen, noita onestep tikkuja löytyy kaapista pino, niin katellaan tummuuko miten. Lisäksi on cb digitestejä, niin teen ne varmaan tossa ens tai seuraavalla viikolla. Jos sais sen 3+ viikoiksi sitten. Verikokeeseen en nyt aikonut vielä mennä, meen sit jos alkaa ahdistaa, näin sanoivat myös klinikalta. Mutta katotaan, miten mahdollinen oireilu etenee ja ylipäätänsä raskaus. Mut ainakin toistaseksi vahvasti raskaana.

torstai, 12. huhtikuu 2018

pp9 testi nro 1

Oon kamppaillut nyt tän pari päivää testin tekemisen kanssa. Aiheutti hirveetä pelkoa ja jännitystä. Aattelin jo, etten mä pysty tekemään sitä testiä virallisenakaan päivänä. Tänään sit äsken heräsin päikkäreiltä ja ajattelin, että hitto mä teen sen ekan testin nyt. No kamppailtuani hetken vielä vessassa, mitä tekisin, niin otin raskaustestin esille. Pissasin purkkiin, mut sit piti vielä muutama minuutti istua ja arvioida, että lähdenkö testiä tekemään. Viimein sain pähkäiltyä, että hitto mä teen sen nyt. Mies on poissa tänään  kotoa, tulee vasta joskus yöllä. Saan sit märehtiä asiaa ja negaa rauhassa. 

Tein apteekin testin ja mitä hemmettiä, siihen tuli toinen viiva ihan testiajalla. Hailakampi kyllä mitä kontrolliviiva, mutta viiva kumminkin, mikä näkyy ihan ilman kääntelyjä ja vääntelyjä. Nyt kun testi kuivui niin vielä selkeempi viiva. Joten mitäs nyt sitten. No ainakin on yrittänyt tarttua kiinni, mikä positiivista, koska rupesi oma usko loppumaan jo siihenkin. Nyt ei voi kuin toivoa, että viivat pysyvät ja tummuvat. Pakko mennä kyllä veritestiin ens viikolla jos vaan viivat pysyy, en muuten usko. Nyt sit aikoikin vielä jännemmät ajat, kuin tähän asti. Huhhuh. Mut katellaan nyt rauhassa, miten tää etenee, ei uskalla juhlia todellakaan vielä. 

Mitä erilaista sitten ollut aikasempiin piinapäiviin oireiden suhteen? No sitä nippailua on ollut vähän joka päivä, yhessä vaiheessa tuntui, että aika paljon juuri tuolla vas.puolella. Mä olen palellut niin kuin ennenkin, mut nyt esim. eilen meni kylmiäväreitä ihan kuumassa saunassa istuen. Ja jotenkin sitä on ollut useammin kuin ennen noissa negoissa. Sit luget imeytynyt hirmu hyvin tai tuntunut ainakin siltä. Sitten oon ollut kaks kertaa salilla treenaa täs piinapäivillä ja molemmista tuli etova olo, mitä ei oo tapahtunut noissa negoissa, aattelin et kunto vaan romahtanut. En tiiä, jotenkin oireettomampi kuin negoissa kuitenkin, noita paria juttua lukuun otttamatta. Myös oon ihmetellyt, että en oo ollut niin masentunut kuin niiden negojen aikaan. Niissä mieliala laski ihan hurjasti ja aattelin että toi lääkitys ei vaan tee hyvää mun päälle. Nyt sit en oo ollenkaan ollut niin masentunut, ajattelin et oon vaan jotenkin sinut nyt tän jutun kanssa, että joudutaan uuteen icsi-kierrokseen. 

Mut joo, nyt ei voi kun odottaa ja tehdä huomenna aamulla testiä ja katsoa, miltä se näyttää sitten.

sunnuntai, 8. huhtikuu 2018

pp5 ajan kulumisen odottelua

Vielä vajaa viikko testipäivään. En meinaa kyllä testata ennen sitä. Tietyllä tapaa tietysti vähän kiehtoisi, jos olisi jotain aavistuksia että plussa tulee, niin seurata viivojen vahvistumista. Mutta kun ei ole oikein mitään ihme oloja, vähän vatsaa menkkamaisesti nippailee, kylmätväreet tulee 1-2h lugesteronin jälkeen, nivusia särkee varsinkin lääkkeen laiton jälkeen ja säteilee reisiin, alaselkä kipuilee eli kaikenkaikkiaan samoja oireita kuin ennenkin lääkkeistä. Näin ollen odotan, että nega sieltä on testistä tulossa. Oon nyt kuitenkin yrittänyt vältellä ylimääräistä sokeria, kun nyt ei vielä sitä lääkitystä sokeriin ole. Jos sillä sit jotain merkitystä olisi ollut. 

No katse on jo siellä tulevassa uudessa hoitokieroksessa. Näyttäisi tuonne toukokuulle puoliväliin osuvan eli äitienpäivän jälkeen varmaankin alkaisi piikitys. Mietityttää vaan jo, että miten nuo lääkärissä käynnit tulee onnistumaan, kun mies vaihtaa työpaikkaa kohta ja sitten ei pääse enää niin helposti kesken päivän poistumaan työpaikalta. Mihinkä sitä sitten saa tuon lapsukaisen hoitoon. No täytyy toivoa, että muutamasta kaverista jotka äitiyslomalla, saisi apua. Mutta stressiä tuo varmasti tulee aiheuttamaan. Mietityttää myös jos hyperioireet onkin pahemmat kuin viimeksi ja ei päästäiskään tuoresiirtoon. Nyt kun se ainoa onnistuminen on tuoresiirrosta niin hirveää luottoa ei oo näihin pas:hin, kun niissä vaan negaa näyttää. Tietysti on vielä kaikki se, että saadaanko edes mitään alkioita aikaiseksi. Vaikka viimeksi saatiin 6 kpl, niin ikää ja läskiä tullut lisää, joten onnistuminen voi olla paljon kovemman työn takana. 

On muuten jännä, kun olen mukana muutamalla keskustelupalstalla. Siellä kun joku samaan aikaan piinaileva saa plussan ja ainakin jos niitä on kaksi tai enemmän, niin heti tulee se fiilis, että okei se oli siinä. Eihän millään palstalla voi enempää tulla plussia. Ihan siis typerää, kun kuinka se muka ois silleen säännöstelty, mut minkäs sille omille ajatuksilleen voi. Eihän niissä ajatuksissa aina mitään järkeä olekaan, varsinkaan näiden hoitojen aikana. 

Ens viikko siis vielä puidaan erinäisiä tunnelmia ja sit katse tulevaisuuteen. 

tiistai, 3. huhtikuu 2018

Pakkanen tyhjäksi, 3.pas

Tänään sitten sulatettiin viimeiset kaksi alkiota, jotka oli samassa oljessa. Toinen oli niin huono, ettei ollut järkeä siirtää ja toinen oli kunnossa ja taas tulossa ulos kuorestaan pikkuhiljaa. Tämä viimoinen sitten siirrettiin. Kohtu oli kuulemma nyt oikeanlainen eli ajankohta pitäisi olla kohdallaan. Se on sitten eri asia, onko alkiosta jatkamaan kehittymistä ja tarttumaan kiinni. Tänään oli niin mies kuin esikoinen mukana siirrossa, jos siitä ois apua kääntämään tähdet oikeaan asentoon. Tuskin, mutta ainakin kaikkea on nyt yritetty.

Tämän viimeisen jälkeen, jos/kun epäonnistuu, aloitetaan metformiini ja sit tulee taukokierto, että ehdin ainakin kuukauden syödä sitä ennen kuin aloitetaan uusi ja varmaan viimeinen icsi. Kyllähän sitä toiveita yrittää elätellä että jos nyt jotenkin ihmeellä tää ois se oikea alkio. Nyt ei jäis pakkaseen mitään, niin ei tarttis pohtia, että mitä niille mahdollisille pakkaseen jääville tekisi. Tilanne olisi ideaali. Ei se vaan yleensä meillä niin mene, kaikki menee aina vaikeamman mukaan. Voi olla, että tää menee toki niin vaikeasti, ettei sitä toista sitten tule ja on vaan luovutettava. 

Testipäivä on 14.4, eka lääkäri sano että pe 13.4 mut vaihto sen sit lauantaihin, tosin sano ettei vaan ton pe 13. pvä takia ;D Aattelin, että en kyllä taida testata ennen tuota 14.4, kun en vaan jaksa niitä vitutuspäiviä yhtään enempää. Riittää ihan sen yhden negan tuijottaminen ja siitä seuraava loppupäivän ärsytys, masennus, suru. Nyt yritän vaan rämpiä tonne testipäivään asti. Sit se on ohi ja aloitetaan sit jotain uutta ehkä toukokuussa.

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte