Eilen oli taas ultra, jossa löytyi 14mm folli ja limakalvo oli reilut 7mm paksu. Nyt sitten taas tikutellaan ovulaatiota. Jos tulee aikaisintaan torstaina niin päästään siirtoon ens viikolla, muuten pääsiäinen sotkee aikataulut. Mikäli näin käy niin sit aloitetaan metformiini-lääkitys. Se aloitetaan myös jos päästään siirtoon ja siitä tulee nega. Voisi sitten auttaa seuraavan icsin onnistumiseen ja siirtoihin. Mulla kun ne paastosokerit on just ylärajassa 5,9. Joten hoidot etenee ens viikolla nyt sitten jotenkin. 

Sain kuulla viikonloppuna taas ystävän raskaus-uutisen. Heillä vielä tilanne on parisuhteessa vähän heikoilla, mahdollinen erokin tulossa. No suoraansanottuna ärsyttää, miksi tällaisiin suhteisiin onnistuu raskautuminen, mutta sitten meille joilla suhde kunnossa, ei sitä onnistumista suoda. Nää on näitä katkeruus juttuja vaan. Ihanaa sinäänsä, että ystäväni saa 3. lapsen, mutta tässä omassa mielen myllerryksessä se vaan tuntuu pahalta. 

Pitäis varmaan laihtuakin, että voisi olla paremmat mahdollisuudet raskauteen. Se vaan tuntuu niin vaikealta nyt, kun mieli sukeltaa välillä niin mustissa vesissä. Ei jaksa motivoida itseään ja kun on tunnesyömäri, niin herkut maistuu aika hyvin silloin. Kai sitä pitäisi vaan taas päättää, että kerran kun tämä raskautuminen ei onnistu, niin pitäisi sitten alkaa tosissaan yrittää pääsemään eroon noista raskauskiloista. Jos sitä rantakuntoon 2019 yrittäisi..