Eilen tein testin ja tulos negatiivinen. Vatsassa ollut menkkakipuja vastaavia kipuja jo 5 päivää ja menkat pari päivää myöhässä. Päädyin sitten tekemään testin, vaikka olin melko varma että negatiivista näyttääkin. 

No vähän taustaa tähän. Laskennallisesti meitä ei voi lapsettomuksi sanoa, olemmehan aloittaneet yrittämisen vasta syyskuussa 2015. Mutta sitten ne jo tiedossa olevat ongelmamme. Minulla on jo kymmenisen vuotta sitten todettu endometrioosi ja siihen kerran tehty laparoskopia. Siitä asti olen tiennyt, että raskaaksi tulemisessa voi olla haasteensa. No silloin kun tuon tiedon sain elin toisessa suhteessa eikä meistä kumpikaan haaveillut lapsista. Oikeastaan olin vielä noin 4 vuotta sitten sitä mieltä, että en aio hankkia lapsia ollenkaan. Sitten erosin silloisesta miehestä ja löysin nykyisen mieheni. Ajatus lapsista ei enää tuntunutkaan niin mahdottomalle ja lopulta kääntyi, että tämän ihmisen kanssa voisin tehdä lapsia.

Sitten ongelma numero kakkoseen. Viime keväänä mieheni toinen kives turposi ja hänellä todettiin kivessyöpä. Toinen kives poistettiin ja ennen leikkausta otettiin spermaa talteen. Näyte oli huono eli siittiöitä vähän ja huonosti liikkuvia. Kasvain saattoi aiheuttaa tätä. No leikkauksen jälkeen todettiin, että syöpä oli tehnyt etäpesäkkeen munuaisten luokse, joten jouduttiin aloittamaan sytostaattihoidot kolmeksi kuukaudeksi. Ennen sytojen aloitusta otettiin vielä uudet spermanäytteet. No tulos ei hääppöinen eli siittiöitä vähän enemmän mutta edelleen huonosti liikkuvia.

No pääasia oli tietysti se, että sytot toimi ja syöpä saatiin nujerrettua ja pääsimme elokuussa menemään suunnitellusti naimisiin. Se hetki kuitenkin kun koko tämä syöpätaistelu alkoi, aloin miettiä tulevaa lasten hankintaa. Olimme siis jo talvella päättäneet että häiden aikoihin lopetetaan ehkäisy. Olen siis viime keväästä asti mieltänyt meidät lapsettomiksi, vaikka yritystä toisiaan takana näin vähän. Minulla ei ole varmasti mitään oikeitta edes sanoa meitä lapsettomiksi, kun vertaa miten pitkään monet muut ovat yrittäneet.

Olemme kuitenkin päätyneet siihen, että menemme käymään väestöliitossa ja tekemässä ainakin molemmista tutkimukset, että tiedetään missä oikeasti tällä hetkellä mennään. Sytot kun tuhoavat siittiöt ja aivojen pitää vähän niin kuin käynnistää niiden tuotanto uudelleen. Se kuinka kauan siihen voi mennä tai tapahtuuko sitä edes on täysi arvoitus.

Hankalaa on juuri se kun jos todella haluan jotain niin haluan sen nyt!!! En kuukauden päästä, en vuoden päästä vaan NYT! Joissakin asioissa sitä osaa olla kärsimätön. Varmasti myös se, että olet ystäväpiirissäsi se ainoa jolla ei ole lasta, aiheuttaa sen odotuksen, että jotain pitäisi tapahtua.

Kukaan ystävistäni ei ole käynyt lapsettomuushoidoissa vaan kaikki on luomuja. Eikä kyllä yksikään saamani raskausuutinen ole aiheuttanut kateutta tai muita negatiivisia tunetemuksia.

No kunhan nämä kuukautiset nyt alkavat, joka nyt varmasti on ihan parin päivän sisällä niin ensi viikolla voisi sitten soitella väestöliittoon aikaa. Koska aina on takaraivossa se pienen pieni entä jos...Niin kunhan verta on näkyvissä niin sitten ainakin tiedän varmasti enkä tee turhaa soittoa väestöliittoon.