Ensin pieni kertaus, mitä on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. No saimme määräajassa entisen asunnon myytyä, jäihän siinä noin 2 vkoa aikaa ennen kuin ois kaikki mennyt pieleen. Nyt siis ollaan asuttu toukokuusta asti omakotitalossa, joka täyttää meidän tämän hetkiset unelmat. Meidän pieni mies on jo 1v!! Hän on valloittava persoona, pääasiassa hymyilee ja on hyväntuulinen. Vielä ei kävellä kuin tuen kanssa, ei taida vaan uskaltaa lähteä liikkeelle. Sanoja ei ole selviä kuin äiti, täh, mitä, pari kertaa sanonut isi. Muutoin kyllä mokeltaa omaa puhettaan :)

Miehen syöpä on pysynyt poissa. Seuranta aloitettiin nollasta taas leikkauksen jälkeen, mutta se nyt on pientä. Viime heinäkuusta asti ollaan oltu ilman ehkäisyä, kun minipillerit eivät todellakaan sopineet mulle. Musta tuli masentunut eikä mikään tuntunut miltään. Olin sellainen kävelevä zombi. Olo helpotti heti kun lopetin ne! No siitä huolimatta ei olla tultu uudelleen raskaaksi. Miehen ejakulaatio kyllä palautui syksyn aikana ja muutenkin hormonitasot on palautuneet, mutta missään testeissä ei olla käyty, että onko itse siittiöitä alkanut muodostua. 

Tänään sitten soitin Felicitas klinikalle, kun siis ostivat väestöliiton klinikan, jolloin pakastetut alkiomme siirtyivät heille. Varasin ajan lääkärille ensi viikolle, että voidaan suunnitella alkioiden siirtoa. Meillä siis on 5 alkiota pakkasessa, joten niistä nyt sitten kokeillaan tulla uudelleen raskaaksi. Saa nähdä, miten käy ja selviävätkö edes hengissä sulatuksesta. Ajattelin nyt sitten viritellä uudelleen tätä blogin kirjoittamista ja kertoa, miten seuraava yritys sujuu. Jotenkin taas onnistumisprosentti tuntuu kovin pieneltä/kerta, mutta katsotaan, miten käy ja joudutaanko sitä uudellen kasvattelemaan munasoluja. Montako pettymystä tulee eteemme. Tästä alkaa siis taas uusi matka.