No niin viime viikolla alkoi tulla etominen taas kuvioihin. Nyt sitten se on taas ihan 24/7 krapulainen olo. Viikonlopun joutui esittämään reipasta/normaalia kun appivanhemmat oli kylässä eikä heille vielä haluta kertoa. käytiin Haltiassa ja sinne ajaessa mutkaista tietä tuli kyllä niin paha olo. No onneksi selvisin siitä yökkäilemättä. Hirvittävä turvotushan sitä taas on, että en tiedä epäilikö anoppi mitään vai aatteliko, et oon vaan lihonnut. Ei onneksi kysellyt mitään, eikä kysellyt ollaanko hoitoja jatkettu. Sanoin vaan kaikille, että varmaan tammikuussa palailen töihin, jospa se veisi epäilyt pois. 

Mut tää etova olo on kyl niin jäätävää. Kyllä tää tulee niin olemaan viimeinen raskaus, jos tää loppuun asti saadaan. Yök. Nyt siis olisi kaiketi 6+5 menossa ja viikon päästä olisi sit varhaisultra, jossa selviää ollaanko tässä kärsitty ihan turhaan. Toivottavasti ei. Monta pahoinvointiviikkoa silti olisi edessä jos kaikki on hyvin. En tiedä, mistä jonkun tsempin repisi. Vähän myös haastavaa touhuta tuon taaperon kanssa, kun on niin hirveä olo ja pinna aika lyhyt. 

No eipä auta kuin viikko vielä odotella uusinta tietoa vatsan tilanteesta.