Tämä taitaa olla jo kolmas yritelmä aloittaa blogi. Aina niihin kirjoittaminen jää aloituksen jälkeen. Voi olla, että niin käy taaskin. No se jää nähtäväksi. Nyt on vain se tunne, että on pakko päästä purkamaan ja oksentamaan sanoja paperille vai olisiko tämä nyt ruudulle.

Tämä vuosi näyttää tällä hetkellä täyttyvän lapsen teosta/lapsettomuudesta, pääsykokeisiin lukemisesta, töistä. Niistä lisää varmaan omina teksteinään. Kuka minä sitten olen? Olen kolmenkymmenen jo ylittänyt, viime elokuussa naimisiin mennyt työssä käyvä nainen. Perheeseen kuuluu ihanan miehen lisäksi koira. Olen pessimisti. En aina arvosta itseäni tai nää itsessäni potentiaalia saavuttaa haaveita. Vaivun alakuloon aika helposti, joskus ilman syytäkin. Pohdin asioita mielessäni paljon, joskus niitä on vaikea sanoa ulos, vaikka ehkä haluaisikin. Yritän nyt purkaa tänne niitä ajatuksia.