Viikko olisi aikaa vielä testiin. Viime päivinä ollut erinäisiä oireita, mutta mistä niistä nyt tietää, mikä johtuu mistäkin. No ensinnäkin ti alkoi vihlonta vatsassa, ke vihloi oikeastaan koko päivän alavatsa/häpyluu ja sellanen eräänlainen paineen tunne alapäässä, to vihloi edelleen silloin tällöin. Tänään enää muutamia pieniä tuntemuksia. Sellaista pientä etovaa oloa ollut parina hetkenä. Väsyttänyt ihan älyttömästi tämän viikon, voi johtua myös aikaisista aamuista töissä tällä viikolla. Eilen nukuin 2h päikkärit välillä 17.30-19.30 ja sit yöunille tossa kymmenen aikaan ja nukuin kuuteen aamulla. Paleltanut välillä ihan jäätävästi lähinnä eilen ja tänään. Menee oikein sellaisia kylmiä väreitä. Päätä särkenyt parin päivän ajan aina silloin tällöin. Mutta kuten sanottu, oireet voivat johtua esim. puhtaasti Lugeista. Turvotus sen sijaan rupeaa olemaan viimein hävinnyt, JEE!

Fiilikset muuten..sellaista toivon pilkahduksesta epätoivoon samankin päivän aikana. Mieskin kysyi yks päivä et miten sulla toi fiilis voi noin heitellä. No sepä se. Se yrittää kannustaa olemaan positiivinen. Pelkään vaan pettyväni niin paljon jos alan maalailemaan jotain pilvilinnoja tässä. Nyt kun tiedetään, että meidän solut tykkäsi toisistaan ja alkoi jakautumaan, niin nyt jos raskaus ei alakaan niistä niin tulee olo,että mussa on se vika kun eivät sitten kiinnity. 

Taas tuli lähipiiristä raskaus-uutinen. Ensi kommenttini tais olla, että niin ne toiset vaan raskautuu. Niin, enhän mä voi tietää, kuinka kauan tämäkin pariskunta on voinut yrittää. Mut eka kerta kun jonkun tutun uutinen aiheutti epäreiluuden tunteita. 

Vitsi kun mä haluisin uskoa, että mahassani tällä hetkellä tapahtuu jotain oikeasti, mutta en vaan uskalla. Heti jos meinaan miettiä esim. jotain aikataulullista asiaa tulevaisuudessa sen kannalta, että nyt tärppäsi niin koen heti syyllisyyttä. Just esim. kun ostettiin liput kesäksi eräille festareille, niin mietin että miten mä mahan kanssa pärjään jne. Ja samantien tuli sivallus sisimpään, et mitä säkin kuvittelet! Oot silloin ihan yhtä vähän raskaana kuin tähänkään mennessä.

Okei, oon myös miettinyt, että mitä jos me ei tulla raskaaksi ollenkaan. Elämää kahdestaan. Ei sekään ole huono vaihtoehto. Tiedän, että pärjätään niinkin. Emme tarvitse lasta ollaksemme perhe. Me olemme jo perhe, lapsi vain toisi lisän perheeseemme. Toki tämä lopullinen lapsettomuus sattuisi ja siinä olisi omat kriisinsä, mutta onneksi meillä on toisemme.